Joskus on vaan vaikeaa nähdä omaan tulevaisuuteensa. Tai siihen mitä sun lähelläs on. Sun on vaikeaa huomata, että onni on aina vain hetkellinen illuusio. Kaikki tuntuu hyvältä, kaikki näyttää hyvältä, voit jopa pitkän ajan jälkeen hymyillä niin kuin ennen oot hymyillyt. Sitten yks kaks, se onni voidaanki vaan riistää sulta. Se hetkellinen tunne jonka ajattelit että kyllä se kestää mutta ei sitten kestäkää.
Tunnet olevas loukussa. Se suuri tyhjyyden tunne saavuttaa taas sua etkä tiedä mitä tekisit, minne menisit. Et enää tiedä mikä on oikein, mikä on väärin. Kaikki ihanat, hyvät tunteet kaikkoavat luotasi. Jättävät vain katkerat, vihan tunteet luoksesi. Se voi tuntua hassulta ajatukselta, koska olet oikeasti vain tyhjä kuori. Hymyilet pirteästi muiden seurassa, teeskentelet, että kaikki on hyvin vaikka todellisuudessa voisit vain huutaa kaikille "Huomatkaa nyt saatana! Mikään ei ole okei! Mikään ei ole kunnossa! Kuolen hiljaa sisältä enkä tiedä mitä teen elämälläni kun kaikki kiinnostus kaikkeen on kadonnut!" Mutta ei.. Kukaan ei huomaa kuinka sä kärsit hiljaa oman pääsi sisällä. Kukaan ei tajua että et enää jaksa olla vahva.. Kaikki vaan toistaa niitä samoja kliseisiä lauseita. Sä löydät muka vielä jonkun paremman.. Entä jos sä et yksinkertaisesti löydä? Entä jos sun kiinnostus löytä sellainen ihminen on kuollut? Mitä jos oot vaan liian väsynyt etsimiseen? Okei, sitten vaan odotat, että se parempi puoliskosi löytää sut.. Mitä jos se ei koskaan löydäkää sua? Mitä jos se jonka kuului olla kanssasi on jatkanut vain omaa elämäänsä? Mistä sä tiedät kuka on se jonka kanssa sun pitäs olla? Tai milloin hän löytää sinut? Mikä on se merkki joka kertoo, että nyt sulla on käsis kultaa, älä päästä siitä irti? Entä jos sekin on väärä? Miks kohtalo leikkii, ivaa ja pelaa sun elämällä? Eikö me kaikki luoda omaa kohtaloamme? Miksi me sitten odotetaan, että kohtalo tuo sulle sen kuuluvan ihmisen?
Oon itte aina sanonu et onni on sitä mitä sä itse teet siitä. Kukaan tai mikään ei voi vaikuttaa sinun omaan onneesi kuin mitä itse voit. Miksi siis empiä asioiden suhteen? Eikö olis vaan parempi antaa mennä miettimättä sen kummemmin mitä tapahtuu huomenna tai tulevaisuudessa? Tietenkin se pelottaa kun ei ole valmista suunnitelmaa, ei minkäälaista päämäärää mitä tavoitella. Tietty on myös pelottavaa korjata itseään yksin, mutta ei siihen kykene kukaan muukaan kuin sinä itse. Muut voivat neuvoa, olla tukena, lohtuna jos he vain huomaavat ahdinkosi. Sinä itse päätät haluatko polkea pohjamudissa vai nousta sieltä ylös ja vahvistua kaikista kokemuksista huolimatta. Sinulla itsellä on avaimet joka suuntaan. Kukaan muu ei voi aukaista ovia puolestasi. Vain sinä itse voit päättää mihin suuntaan haluat elämässäsi jälleen lähteä..
