Kauan sitten tyttö ihastui ihmiseen, jonka kanssa jutteli siihen aikaan paljon wowissa. Jutteli oikeastaan niin paljon, että se ulottui ihan siihen aikaan mesessä ja mircissä kirjoitteluun sekä tekstailuun. Tyttö ei tajunnut olevansa ihastunut ihan heti, koska itse seurusteli tuohon aikaan toisen pojan kanssa, jonka kanssa oli alussa ollut niin onnellinen. Heillä oli jopa leikisti häät pelissä, jonka tuo poika yhdessä toisen pojan kanssa järjestivät heille.
Kävi kuitenkin sitten niin, eräänä hyvin kauniina ja lämpimänä kesäpäivänä (kun tyttö oli kumppaninsa kanssa käymässä Aavasaksalla kaverinsa luona) että tyttö tajusi olevansa korviaan myöden ihastunut tähän poikaan jonka kanssa tekstailee paljon. Varsinkin sen ensimmäisen puhelun jälkeen se iskostuu todella lujaan tytön päähän, että se poika on jotain erilaista. Se puhelu tuo paljon muistoja tytön mieleen. Se oli eka kerta kun tyttö oli ihastunut ihmiseen ilman, että oli tätä edes nähnyt, muutakuin kuvissa. Tyttö empii eka, että kertooko sille pojalle ihastumisestaan, mutta päättää sitten salamyhkäisesti sanoa siitä. Mutta poika tiesi sen jo ennen kuin tyttö edes mainitsi asiasta ja myönsi myös tuntevansa jotain samalaista tunnetta. Tyttö oli hyvin hyvin hämmentynyt siitä, että poika tiesi tytön ihastumisesta ilman, että tämä olisi siitä mitenkään maininnut. Siitä hetkestä alkaa tämä muisto rakentua suuremmaksi ja suuremmaksi. Tyttö ja poika alkavat jutella entistä enemmän kaikesta, päivittäin. Tyttö ei tajua tekevänsä väärin ihan heti. Ei tajua, että ei voi pitää molemmista yhtaikaa. Mutta silti tytön välittäminen tätä toista kohtaan kasvaa suuremmaksi.
Kuluu paljon aikaa ja he sanovat rakastavansa toisiaan, vaikkakin he eivät vieläkään ole nähneet toisiaan, tyttö kokee silti, että se poika on hänelle oikea. Pian käykin niin, että tyttö päättää jättää kumppaninsa, koska tuntee ettei välitä hänestä enää ollenkaan ja koska tämän juominen on joka päivästä ja heidän riitansa pahempia kuin ennen. He eroavat surullisina toisistaan, ilman minkäälaista konfliktia ja tämä poika lähtee kaverinsa mukaan. Tyttö kertoo uutisen ihastukselleen, joka on iloinen hänen puolestaan. Mutta parin päivän päästä tyttö ei kestä yksin elämistä ja pyytää entistä kumppaniaan tulemaan takaisin. Se repii ekan viillon poikaan johon tyttö on rakastunut. Tyttö tietää tekevänsä väärin ja satuttavansa toista poikaa tällä. Muistaa, että tämä poika olisi sanonut, että odottaa niin kauan kunnes tyttö eroaa toisesta pojasta. Tyttö tajuaa liian myöhään, että on antanut toisen odottaa turhaan.
Vuosi eteenpäin ja tyttö on lopettanut juttelemisen ihastukselleen, koska toinen poika ei halunnut hänen juttelevan hälle tai kellekää muullekaan pojalle. Vähän ajan päästä tyttö alkaa kuitenkin keskustella ihastuksensa ja yhden toisen pojan kanssa, jonka kokee melkein veljekseen, mutta tekee sitä salaa kumppaniltaan.
Kuluu aikaa, tyttö ja hänen kumppaninsa eroavat, koska poika oli pettänyt tyttöä toisen kanssa jo toistamiseen. Tyttö vajoaa masennukseen, joka aiheuttaa sen, että hänellä ei ole ruokahalua. Tyttö asuu silti tämän pojan kanssa, kunnes eräänä päivänä ei kestä enää sitä kuinka tämä poika jakaa itseään muille. Tytön serkku tulee miehensä kanssa hakemaan hänet ja hänen tavaransa. Tyttö muuttaa vanhempiensa luokse. Mutta poika (johon tyttö oli vieläkin täysin ihastunut, rakastunut, mutta oli halunnut pitää tämän salassa tältä vaikka aavistelikin, että poika tiesi) sanoi tytölle, että he eivät voisi olla yhdessä, koska välimatka estäisi sen. Joten he päättivät jatkaa vain ystävinä. Tulevana kesänä tyttö alkaa kulkea kaverillaan enemmän ja toteaa tälle kuinka on aina kokenut sen yhden pojan olevan aina täältä ikuisuuteen ns. Se Oikea, mutta kuinka he eivät koskaan ole päässeet niin pitkälle, että olisivat kokeilleet yhdessä olemista. Tyttö katui kaikkia asioita mitä jätti tekemättä, mitä olisi voinut tehdä toisin.
Menee vuosi, tyttö tapaa vihdoinkin pojan johon oli ollut aina niin korviaan myöten ihastunut. Tuntee suurta vetovoimaa poikaa kohtaan, haluaa ottaa ja suudella poikaa, mutta päättää olla tekemättä niin, koska he molemmat ovat parisuhteessa. Sen sijaan, he viettävät aikaa jutellen ja kierrellen paikkoja. Kun tyttö saapuu kotiin, juttelut jatkuvat normaalisti. Ovat edelleen vain ystäviä, mikään ei ole muuttunut. Tyttö eroaa jälleen kerran, päättäen pysyäki yksin. Poika seurustelee vieläkin toisen tytön kanssa. Keskustelut ovat vähentyneet niistä ajoista jolloin he keskustelivat joka päivä.
Koittaa jälleen uusi kesä. Tyttö pitää hauskaa ja on onnellinen pitkästä aikaan. Hän ja poika tekstailevat ja pian poika soittaakin tytölle. Tytön pää menee sekaisin ja niin hänen sydämensä taas halajaa poikaa, mutta tietää, että se ei tule tapahtumaan. Tyttö tapaa uuden pojan, jonka kanssa tapailee jonkin aikaa ennenkuin alkaa seurustella. Pian käy ilmi, että poika vieläkin pitää tytöstä, mutta tyttö ei ole oikein varma puhuuko poika totta. Tyttö tuntee kuitenkin samoin poikaa kohtaan, siitäkin huolimatta että hän on alkanut seurustella. Hän kuitenkin juttelee vain vähän pojan kanssa, haluaisi jutella enemmän, mutta ei uskalla ottaa puheeksi asioita, joista olisi voinut joskus puhua noin vain.
Kuluu jälleen vuosi. Tapahtuu niin, että eräänä iltana, kaikki räjähtää käsiin. Poika piikittelee tytölle, mikä aiheuttaa tytön räjähtämään, suuttumaan. Tytön ja pojan välit tulehtuvat, mutta silti tyttö välittää pojasta. Sen piikittelyn, kinaamisen, riitelyn jälkeen, tyttö ja poika eivät ole jutelleet kertaakaan. Tyttö on pyytänyt anteeksi sanomisiaan, mutta tietää etteivät he voi koskaan enää palata ystäviksi, ei edes yrittää ja tietää että kaikki on paremmin näin. Silti tyttö kaipaa keskustelua pojan kanssa. Kaipaa poikaa. Rakastaa poikaa täältä ikuisuuteen, koska ei osaa päästää omista tunteistaan irti.
Sekavien sanojensa ja muistojensa syövereistä sulkee osan ovea menneisyydessään tietäen kuitenkin, että sitä ovea ei koskaan saa tarpeeksi suljettua, etteikö se tulisi häntä ikuisuuden muistuttamaan virheistään ja katumisistaan. Haluaisi tietää, kuinka voisi syleillä ja sulauttaa muistonsa itseensä, siihen mihin on tullut ja mihin on päässyt. Kuinka saada menneisyys osaksi itseään, jos muistot vain tekevät kipeää?
