Kaikista elämän ihastumisista mahdottomuus

Oon usein miettiny, miks helvetis ihastutaan mahdottomuuteen? Mikä hiivatti siinä kiehtoo niin paljon? Johtuneeko se siitä, että tahtoo tehdä siitä mahdottomasta mahdollisen... Mitä erikoista on siinä, et ihastut siihen mahdottomuuteen, joka kuitenkin on loppujen lopuks vaan yksipuolista, niinku mahdoton yhdistelmä erikoisia palikoita? Mistä voisin saada mahdottomiin kysymyksiin vastauksia? Kuinka voisin tehdä tämän yhtälön tekemättömäksi? Miten kieltäisin tunteet, jotka jyllää sydämessäni villinä? Niin paljon kysymyksiä tältä maailmalta, joihin en osaa yksin etsiä vastauksia. Olen kyllä jutellut paljon ystävieni ja puoli tuttujen kanssa kaikenlaisista asioista, mutta silti etsin epätoivoisesti vastauksia kaikkeen. Ymmärrän kyllä täysin, että nämä tunteet mitä tunnen on vain hyväksi minulle, en ole enää surullinen ja niin älyttömän masentunut kaikesta vaan osaan iloita ja nauttia asioista erillä tavalla. Mutta miksi näiden tunteiden täytyy kohdistua juurikin johonkin niin mahdottomaan, josta tietää ettei voi koskaan saada mitää sen suurempaa? Tietty ihminen ihastuu joka päivä aina uuteen ihmiseen, vastaantulijan hymyyn, silmiin tai muuhun ulkoiseen seikkaan. Entä jos tapaa uuden ihmisen ja ihastuuki tämän luonteeseen? Onko se sitten niin paljon erilaisempaa ku ihastua johonkin ulkoiseen seikkaan? Yleensä ihastus menee ohitse. Se on kuin lämpöhalvaus kesällä, hormoonit hyrräävät, kaikki mitä toinen tekee tuntuu hyvältä, kaikki mitä toinen sanoo kuulostaa taivaalliselta. Mutta miten päästä yli tästä ihastumisesta, joka on täysin mahdoton? Miten päästä yli jos toisen luonne on niin ihana, juuri sellainen josta ite pitää? Kuinka mahdottomasta voisi tehdä mahdollista? Mitä jos menee mahdottomuutta puoli tiehen vastaan, mutta ei saa vastakaikua omille tunteilleen? Täytyykö silloin kääntyä pois päin siitä kehen on ihastunut? Kuinka voit torjua enää sitten toisen jos hän tuleekin puoli tiehen sinua vastaan? Mitä jos tunteet toista kohtaan ovatki niin suuret, ettet voikaan kääntyä pois päin? Haluaisit vaan kääntyä toista vastaan ja antaa itsesi, tunteesi vietäväksi. Mitä jos se kaikki satuttaakin sinua? Voitko kestää kaiken sen paskan uudelleen mitä oot kestänyt niin monet kerrat? Ehkä sinun täytyykin vain halaa omia tunteitasi ja antaa itsesi vain virran vietäväksi ja olla murehtimatta kaikesta mitä tapahtuu tulevaisuudessa. Nauttia kaikesta niistä hetkistä, mitä elämä sulle suo...