Mustasukkaisuus on hyvin ikävä tunne. Se jäytää, kalvaa, luo omia illuusioita pään sisälle. Se saa sinut syyttelemään ihmisiä ihan turhista asioista. Se iskee sinua sinne, missä sinun rakkaus asuu. Puukottaa sen hengettömäksi. Jättää rakkauden kodin kylmäksi, kolkoksi ja asuttaa mustasukkaisuuden asumaan sinne, tehden siitä aina vain pimeämmän. Se myrkyttää mielesi. Se karkottaa kaikki järkevät ajatuksesi, mitä sinulla on. Se poistaa logiikan. Se tukahduttaa kaiken hyvän. Se ei anna armoa itsellesi tai muillekaan. Se kuroo ja kasvattaa kylmiä lonkeroita pitkin sydäntä, pitkin kehoa. Se saa hengen salpaantumaan, pään pyörimään. Se saa jalat katoamaan alta. Se lamaannuttaa. Se saa sinut näyttämään heikolta, pieneltä, vihaiselta.
Kaiken tämän keskellä tiedät, että et halua tätä. Et halua olla sellainen. Et halua vaikuttaa, että et luota toiseen ihmiseen. Et haluaisi näyttää tätä kylmää ja ilkeää puolta itsestäsi. Et haluaisi, että se tulee pintaan. Mutta sinä et voi sille mitään. Sydämesi ei ole tarpeeksi vahva luottaakseen itseensä. Sinä pelkäät, että sinua satutetaan. Pelkäät menettäväsi ihmisen, jota et halua menettää. Pelkäät, että olet vain hetken hurmaa, etkä muuta. Pelkäät tunteidesi hajoavaan, niin kuin ne on monesti ennenkin hajonnut. Pelkäät, että et jaksaisi enää nousta ylös, jos niin käy.
Siitäkin huolimatta, sinun pitäisi päästää irti edes hieman omasta mustasukkaisuudestasi. Hakata lonkeroita lyhyemmäksi. Irrottaa sen ote sinusta. Tunkea se syvälle sielusi sopukkaan, jonne se kuuluu. Jättää sille vain pieni ikkuna raolleen, josta se voi muistuttaa sinua hieman. Ei paljoa, koska voi viedä järjen sinulta lopullisesti. Lukita tuo ovi kuitenkin kunnolla. Kirjoittaa oveen, mustasukkaisuus asuu täällä nyt..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti